Kestävä matkailu puhuttaa

Sanat kestävyys, vastuullisuus, hiilijalanjälki ja ilmastonmuutos ovat olleet vahvasti median, yksittäisten kansalaisten sekä yksityisten että julkisten organisaatioiden huulilla viimeisen reilun vuoden aikana. Huoli ympäristömme ja paikallisväestön hyvinvoinnista koskettaa myös matkailuelinkeinoa, jossa kestävän ja vastuullisen matkailun kehittämisestä ja edistämisestä on viime vuosina tullut kuuma puheenaihe.

Matkailun osuus globaaleista hiilidioksidipäästöistä on tällä hetkellä noin viisi prosenttia, mutta päästöjen odotetaan kasvavan nykyisestä jopa 130 prosenttia vuoteen 2035 mennessä matkailun kasvun myötä (Brown, A. 2019). Onneksi matkailijat tiedostavat yhä enenevissä määrin, että heidän valinnoillaan on vaikutusta. Vastuullisten matkavalintojen lisääntyminen, halu päästä tuntemattomille ja hiljaisille alueille sekä median ja lehdistön luoma sosiaalinen paine kestävyyskysymysten ympärillä alkavat vaikuttaa päätöksiin. Vaikka merkittävä osa maailman matkailijoista ei vielä ota huomioon kestävyyttä matkustuspäätöstä tehdessään, on yritysten ja matkailudestinaatioiden vastuulla juuri nyt tietoisuuden lisääminen kestävän matkailun tärkeydestä ja myös matkailijoiden kouluttaminen.

Monet viimeaikaiset kuluttajatutkimukset kertovat samaa kieltä; vastuullisuuden huomioiminen matkustuspäätöstä tehdessä on aina vain tärkeämpää, jopa kriittistä. Tämä nousee esille erityisesti nuoremmissa kohderyhmissä. Erään tutkimuksen mukaan 73 % milleniaaleista on valmis maksamaan enemmän kestävistä tuotteista ja Z-sukupolven edustajista 65 % tutkii tuotteen alkuperän ennen sen ostoa (WTTC and Bloomberg Media Group Report 2019). Kansainväliset matkanjärjestäjät pitävät Sustainable Destination -ohjelmaa ja yleensä kestävää matkailua tärkeänä.

Mitä konkreettista hyötyä on kestävän matkailun edistämisestä?

Norjassa on tehty systemaattista työtä kestävän ja vastuullisen matkailun edistämiseksi jo yli kymmenen vuoden ajan ja maata käytetäänkin usein esimerkkinä kestävän matkailun mallimaana. Norjan Green Travel –sateenvarjomerkki ja Sustainable Destination –ohjelma ovat saaneet paljon huomiota myös maailmanlaajuisesti, ja kansainväliset matkanjärjestäjät pitävät Sustainable Destination -ohjelmaa ja yleensä kestävää matkailua tärkeänä. Tehty työ on myös vahvistanut Norjan matkailubrändiä ja esimerkiksi Visit Norwayn kestävän matkailun sivuilla viivytään keskimäärin kauemmin kuin sivuston muilla sivuilla. Kestävän matkailun avulla yrityksille, matkailun toimijoille ja kunnille on luotu puitteet rakentavalle yhteistyölle. Myös yhteistyö paikallisväestön kanssa on lisääntynyt. Systemaattisen kehittämistyön tuloksena matkailu huomioidaan entistä paremmin kuntien ja alueiden päätöksenteossa.  Lisäksi yöpymisten määrä on kasvanut ja median kiinnostus matkailualueita ja kestävästi toimivia yrityksiä kohtaan on lisääntynyt.

Suomen suosion matkailukohteena odotetaan lisääntyvän tulevina vuosina, mikä merkitsee tarvetta kehittää entisestään matkailua kestävin periaattein muun muassa lisääntyvien asiakasvolyymien kielteisten vaikutusten hillitsemiseksi sekä matkailun myönteisten vaikutusten lisäämiseksi. Kestävän matkailun huomioimisella ja siihen liittyvillä toimenpiteillä yritykset luovat myönteistä yrityskuvaa, lisäävät toimintansa uskottavuutta ja viestivät asiakkaille ja yhteistyökumppaneille arvoistaan. Tutkimusten mukaan asiakastyytyväisyys ja koettu laatutaso ovat korkeampia kestävästi toimivissa yrityksissä kuin muissa. Kestävät valinnat tarjoavat yrityksille myös kustannussäästöjä esimerkiksi energiansäästöratkaisujen tai hävikin vähentämisen avulla.

Mistä apua?

Mitä meidän pitäisi tehdä kestävien toimien lisäämiseksi? Mistä löydämme tietoa? Mikä olisi meille sopivin sertifiointi? Sertifioimmeko lainkaan? Miten tuomme näkyväksi omaa vastuullista toimintaa? Nämä ovat niitä kysymyksiä, joihin matkailutoimijat etsivät parhaillaan vastauksia. Osaltaan näihin on jo saatu ratkaisuja Visit Finlandin tuottamien materiaalien ja työkalujen sekä Sustainable Travel Finland – destinaatio- ja yritystason ohjelmien kautta. Sekä destinaatio- että yritysohjelman tavoitteena on edistää kestävää matkailua Suomessa, tehostaa ja yhtenäistää viestintää Suomesta kestävän matkailun maana, helpottaa matkailijoiden kestävien matkustuspäätösten tekemistä sekä käynnistää ja lisätä kestävän matkailun yhteistyötä kuntien, matkailun alueorganisaatioiden ja matkailuyritysten välillä. Ohjelman pilotit ovat käynnissä ja ensimmäisiä tuloksia on jo nähtävillä. Mukaan on lähdössä yhä uusia alueita ympäri Suomen. Myös monet koulutus- ja kehittämishankkeet ovat edistäneet kestävän matkailun haltuunottoa. FCG:llä on ollut iloa tarjota omaa vankkaa kestävän matkailun osaamistaan moneen kehittämishankkeeseen ja myös tulevaisuus näyttää työntäyteiseltä!

Julkiset toimijat vahvemmin mukaan kestävän matkailun kehittämiseen

Kaupunkien strategiset tavoitteet ja toimet kuten ”Helsinki hiilineutraali vuonna 2035”, ”Tampere hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä” ja ”Lahti – Euroopan ympäristöpääkaupunki vuonna 2021” tukevat myös matkailutoimijoiden ponnistuksia, mutta yleisesti kunnat ovat vaihtelevin määrin panostaneet kestävän kehityksen edistämiseen. Erityisesti kunnissa, joissa matkailu on tärkeä elinkeino, olisi syytä nostaa matkailu mukaan kestävän kehityksen asialistalle ja keskusteluihin. Matkailualueiden ja yksittäisten yritysten on lähes mahdotonta viedä kestävää matkailua eteenpäin ilman julkisia toimijoita. Esimerkiksi kunta vastaa alueen kaavoituksesta ja sillä on jätehuoltoon liittyviä viranomaistehtäviä. ELY-keskuksella on puolestaan keskeinen rooli julkisen liikenteen järjestämisessä. Siksi kunnan ja muiden julkisten tahojen on tärkeää olla mukana myös kestävän matkailun kehittämisessä.

Viestintään panostettava

Matkailuyrityksemme ovat tehneet jo vuosia hyvää työtä kestävän matkailun eteen. Verrattuna moneen muuhun maahan, meillä on lähtökohtaisesti asiat hyvin, johtuen muun muassa perinteisitä toimintatavoistamme, luontosuhteestamme, hyvästä infrastruktuuristamme ja lainsäädännöstämme. Haasteena on edelleen kuitenkin se, ettemme tuo toimenpiteitämme näkyväksi asiakkaillemme ja muille sidosryhmillemme. Parinkymmenen kestävään ja vastuulliseen matkailuun panostavan yrityksen nettisivujen analyysi paljasti, että vain pienellä osalla asia oli esillä nettisivuilla. Osa näistä yrityksistä toi vastuullisuuden ja kestävyyden periaatteet ja toimenpiteet esille näyttävästi, mutta osalla nämä tiedot olivat hankalasti löydettävissä. Mikäli haluamme menestyä kansainvälisessä kilpailussa ja viedä Suomea eteenpäin kestävän matkailun maana, on meidän viestittävä aktiivisesti teoistamme ja tehtävä se niin sanotusti ”rinta rottingilla!”

Mistä resurssit?

Matkailun alueorganisaatioilla on tulevaisuudessa nykyistä merkittävämpi rooli matkailualueen kokonaisvaltaisessa hallinnassa. Niiden tulee pystyä kannustamaan koko matkailukenttää ja matkailualueeseen liittyviä muita toimialoja sitoutumaan kestävän kehityksen toimintamalleihin kestävän matkailuelinkeinon turvaamiseksi. Millä toimintamallilla ja millä henkilö- ja toimintaresursseilla tämä tehdään, on yksi tärkeimmistä asioista, mikä alueilla tulee lähivuosina ratkaista. Tähän tarvitaan niin julkista kuin merkittävää yksityistäkin panostusta.

Lopun muistilista kestävän matkailun edistämiseksi:

  • Tehkää laaja-alaista yhteistyötä yksityisten ja julkisten toimijoiden kanssa
  • Integroikaa kestävä matkailu kunnan, seutukunnan ja maakuntien strategioihin ja ohjelmiin
  • Käynnistäkää yhdessä toimenpiteitä sekä ohjelmia asioiden edistämiseksi
  • Osoittakaa resursseja kehittämistyön koordinointiin ja toteutukseen
  • Muistakaa, että kestävä matkailu on muutakin kuin ilmastonmuutosta
  • Moni asia on meillä jo hyvällä malilla – kertokaa siitä myös muille!

Hyvää joulunodotusta kaikille!

Nina Vesterinen,

kestävän matkailun johtava asiantuntija,

FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy

Going underground in Helsinki

Underground spaces are part of Helsinki, and in heavy use. Annually there are 17 million metro station users at Helsinki Central Railway Station and 14.5 million at Kamppi. About 80 % of Helsinki centre’s grocery stores are underground.

Subsurface facilities and routes are a very important part of the functional, traffic and commercial center. They have a strong concentration of urban DMA: Density – Mix – Access. The triangle consists of a lot of people (and purchasing power), mixed activities, and very good accessibility. These are qualities that new shopping malls are trying their best to attain. The super-central underground in the core of the city will become increasingly important the longer and denser the linear subway-connected city of Helsinki-Espoo becomes.

Loitering to integration

With the City of Helsinki, we wanted to have a better perspective to: 

• What is the daily life of underground spaces like – what’s going on, how do people spend their time? 

• What is the quality of the underground space? Do the downtown public spaces meet current expectations? 

Let’s consider awhile what makes for significant places. The renowned Danish architect, Jan Gehl, would say it is the possibilities for staying, having a bit of a good time sociably with a friend, peacefully alone, or curiously among strangers. 

The Helsinki tunnels were not meant for loiterers. In the 1960s Helsinki started constructing pedestrian tunnels for quick passing-through, and apparently for clearing streets of pedestrians. These rough corridors still prevail, even though the needs of citizens have changed. 

Where are, in contemporary Helsinki, the places meant for would-be citizens, not-yet citizens, or downright strangers? Could they be welcome guests to perfectly open places? There is the grand public library Oodi, new pride of Helsinki, that promises to welcome all social groups. Oodi has the large capacity and brave staff needed to tackle the issues that arise. It is fair to say that with developments like this the expectation of openness, already high in the equitable Nordic countries, has risen.

Could subsurface spaces, for example, Helsinki’s well-worn Asematunneli (Station Tunnel) play a part in “open society”? 

What was found?

We made a set of studies of the underground city for the update or Helsinki’s Underground Master Plan. First we made a study plan and a concise benchmarking, then executed a series of studies, and lastly reported several proposals and recommendations. We assessed – besides ”walkability” itself – social safety, accessibility, orientation, and service supply, and, for the key spaces, also opportunities for staying, resting and engaging in social interaction.

The tunnel network is, and will continue to be, aimed at securing smooth mobility on the system level. This should be further improved by better physical accessibility, spatial orientation, and signage.

There is another need that is not being met however. This is a demand for places to stay. In the very heart of the city (which is located exactly in the Station Tunnel), there must also be places where staying is not only permitted but enjoyable. In our project, we devised a pop up experiment where groups of high-quality seating furniture was introduced to the Station Tunnel. The furniture was kindly provided by Norwegian design company Vestre.

’Positive takeover’ step by step

The experiment showed that people can be encouraged to take over the space by improving it with small, very affordable measures. Of course, having more eyes on the place improves also its atmosphere of safety.

It is crucial that expanding the underground world does not compromise the vitality of street-level services. In Helsinki centre, walking is by far the winning mode of transport, and the modal share of public transport is very high. Therefore, we can afford to develop underground routes and shops without a risk of the street level services withering or lacking customers. In good weather and summer, people will choose the street anyway.

Quality is however much more important than quantity. Especially for the sense of security and lively services, it is better to have just a few high-quality, busy places with attaching corridors than long gateways. And it is very important to plan routes so that there are no blank areas left.

Like city space, the subsurface space is also structured into squares and routes. If you want to stop a customer, it is much better to be on the square than along the route.

No lack of ideas

The boundary between the street and the underground should be as porous as possible. You could say a double decker city is the better the more transparent it is. This might mean big windows, multi-story atriums, bringing in natural light, gentle paths, and clear guidance to well-known places; weather protected, tidy connections to bus terminals, cultural sites such as theaters, clubs, museums. Natural light, greenery, public art, music, fountains. Han Admiraal and Antonia Cornaro cover many fancy possibilities Underground Spaces Unveiled (2018). Worth checking out!

Underground facilities offer opportunities to provide services and city “brand experiences” to thousands of users daily. Since we have the best digital library system in the world, could there be a pick-and-drop library point at a subway station gate, for example?

Jani Päivänen
johtava asiantuntija/tiimipäällikkö
jani.paivanen@fcg.fi

Kokoaan isompi Jakobstads centrum

Olin Pietarsaaressa alustajana seminaarissa, jossa käynnistettiin keskustan ympäristö- ja liikennesuunnitelman päivittäminen hankkeen vetäjän, Ilmari Heinosen johdolla. 

Olin etukäteen innostunut siitä, että tapaan pitkästä aikaa Pietarsaaren legendaarisen ex-kaupunginarkkitehdin Roger Wingrenin, liikennesuunnittelun vai sanoisiko mieluummin monipuolisen ”mobiliteettiymmärryksen” gurun Pentti Murolen ja kaupan konsultoinnin konkarin Tuomas Santasalon. 

Rockin ja aaveiden kaupunki

Puhujaksi oli kutsuttu jo vuosikymmenet Uppsalassa asunut, mutta Pietarsaaressa kasvanut kirjailija Lars Sund. Oli mahtava tutustua Lasseen, jonka nuoruusmuistoihin väljästi pohjautuvan romaanin Mistä musiikki alkoi kautta olin vastikään nauttinut ihan erikoista kaupunki-ilmaa.1960–70-lukujen Jeppis, jossa oli enemmän rockbändejä kuin missään muualla, pursuaa kirjasta kokoaan suurempana.

Aloin uskoa, että Pietarsaaressa eri aikakaudet elävät päällekkäin ja keskustelevat keskenään – myös aaveiden hahmossa. 

Sunnuntai-iltana tapasin vanhat mestarit komeaan Tulli- ja pakkahuoneeseen perustetussa Epoque-hotellissa. Jalkauduimme sieltä etsimään ravintoa. Ensimmäinen kehityskohde oli helppo tunnistaa: keskustaan tarvitaan enemmän kapakoita ja varsinkin ruokaravintoloita! Päädyimme Black Sheepiin, entiseen huoltoasemarakennukseen perustettuun olutravintolaan. Note to self: Jeppiksen jazzelämän tukipylväs, O’Learys-pubin perinteiset torstaijamit, ovat siirtynyt samaan Black Sheepiin. 

Maanantaina löysimme tiemme Wava-taideopiston komeaan Campus Allegro-rakennukseen. Media oli paikalla ja sali täyttyi kuulijoista sekä iltapäivällä että illalla. Kiitos siitä kuuluu paikalliselle markkinointiviestintätoimistolle Ab Wikström Media Oy:lle.

Kuva: Lasse Sund, Pena Murole ja Roger Wingren lehdistön tentattavana.

Mikä trendaa?

Seminaariohjelman aloitti Lasse Sund aiheella tulevaisuuden historia. Tulevaisuus on kirjoittamaton ja arvaamaton. Tiedämme, että ilmastonmuutos on tosiasia, mutta emme vielä ymmärrä miten se tulee meihin ja lapsiimme vaikuttamaan. Nuo vaikutukset ovat se musta joutsen, josta tilastot eivät kerro ja joka ei seuraile mitään ohjelmia tai suunnitelmia. Tätä Nassim Nicholas Talebin tunnetuksi tekemää käsitettä ei kuulemma pidä sekoittaa Pohjanlahdella esiintyviin oikeisiin, värimuunnoksena kehittyneisiin mustiin joutseniin. Lassen viesti oli synkeä: ilmastokriisi koskee meitä kaikkia. Kaunisteluun ei ole varaa eikä aikaa. 

Tuomas Santasalo avasi seminaariväelle kaupunkikehitystä toisesta kulmasta eli kulutuksen kautta: vaikka päivittäistavarakauppa kasvaa, kaikki erikoiskauppa vähenee. Pitäisikö huolestua? Pikkuliikkeet ovat toki tärkeitä keskustan elävyyden kannalta. Voi kuitenkin päätellä niinkin, että kauppa kriisiytyy juuri ylikulutuksen vuoksi. Jos ja kun ihmisillä on jo pääsääntöisesti kaikki tarvittavat tavarat ja todella paljon sellaista, mitä he eivät koskaan tarvitse, kauppa kärsii. Myymälät vähenevät.

Päättelin, että se mikä säilyy, on ihmisten tarve tavata toisiaan. Tuomaksen mukaan nousussa on lähinnä kahviloiden ja ravintoloiden myynti. Ravintolaelämähän heijastelee sekä halua päästä arjessa helpommalla että mitä suurimmassa määrin myös vuorovaikutuksen tarvetta. 

Sain tästä mielestäni kelpo sillan omaan esitykseeni: kestävää kulutusta on kulttuurin, elämysten ja vuorovaikutuksen kulutus. Siis käyttäkäämme rahamme niihin ja kävelkäämme keskustaan, jossa on toivottavasti yhä villimpi tarjonta omaehtoista kulttuuria ja nähtävää.

Pohdiskelin myös, mitä ihmisiä kuhisevat kesäiset kirppikset kertovat. Jos kerran vaatteita on kaikilla kaapit täynnä, ehkä kaivattu “kaupunkia aktivoiva muotikauppa” onkin juuri kirpputoreilla ja kierrätyskeskuksissa. Ne ovat kohtaamispaikkoja, joissa asiantuntija eli vaatteen edellinen omistaja on siitä kertomassa, joten ostaja saa myös tarinan. 

Jalkautukaa suunnittelijat!

Kaksikielisen esitykseni teemaksi oli annettu interaktiivinen ydinkeskusta. 

Korostin kävelijän näkökulmaa keskustaan. Kävely on ihmisen vuorovaikutusta kaupungin kanssa. Toisin kuin muut liikennemuodot ja liikuntamuodot, se on ihmisten vuorovaikutusta keskenään. Saarnasin Jane JacobsinWilliam Whyten ja Jan Gehlin inspiroimana siitä, että jokaisen suunnittelijan ja aktivistin kannattaisi jalkautua tutkimaan kaupunkitilaa. Olisi todella tärkeää ymmärtää, mitä kaupunkikeskustassa tapahtuu, miten ihmiset käyttävät siellä aikaa ja miten suuri vaikutus kohtaamisilla on. 

Entäs huomaammeko, miten moniaistisesti kaupungissa etenemme ja mitkä aistimukset meidän kulkuumme ja käyttäytymiseemme vaikuttavat? Kylmyys ja lämpö vaikuttavat monessa. Varmaan tuntoaisti on unohtunut, kun graniittipaasia käytetään ulkokalusteissa Suomen ilmastossa. Entä miten juhlahuoneistosta kantautuva lämmin valo vetääkään puoleensa kertoen käynnissä olevista trooppisista tangoiltamista!

Kuva: Interaktiivisuuden huippu, tangoiltamat

Uusi keskustasuunnittelun kierros on siis vasta alkamassa. Ensimmäisessä vaiheessa luvassa on esseekokoelma kulttuurikaupunki Jeppiksen menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Inspiroivaa olla mukana!

Jani Päivänen
johtava asiantuntija/tiimipäällikkö
jani.paivanen@fcg.fi

Kaupungin sydän maan alla

Kaikki haluavat keskustoihin. Miten keskustojen vetovoiman kasvu näkyy kaupunkirakenteessa? Helsingin siluetista ja korkeiden rakennusten sovittamisesta siihen puhutaan paljon. Vastakkainen prosessi on jäänyt vähemmälle huomiolle: keskusta siirtyy vähä vähältä katutason alapuolelle. Varsinkin ruoka ostetaan valtaosin maan alta: vähittäistavarakaupan myynnistä ydinkeskustassa 85 prosenttia tulee maanalaisista liiketiloista. Olisitko uskonut – ihan oikeasti? Maan alle kaivautuminen on ollut käynnissä pitkään ja vaivihkaa.

Helsinki tunnetaan ammattipiireissä kansainvälisestikin korkealaatuisesta maanalaisesta infrastruktuuristaan. Erikoislaatuisimpia kohteita edustaa Esplanadinpuiston alle piilotettu valtava tekojärvi, joka tuo mukavuutta tuhansille keskustan käyttäjille rakennusten kaukoviilennyksen lähteenä.

Samaan aikaan maanalaiset kävely-ympäristöt ovat jääneet kehittämättä, silmiinpistävimmin 1960-lukulainen Asematunneli. Iso murros saattaa käynnistyä viime vuonna valmistuneen Amos Rexin myötä, jonka suunnitelmassa otettiin hienosti haltuun maanalainen maailma. Kallioon louhitut tilat yhdistettiin aukioon kiipeiltävillä ja kurkisteltavilla taideteoksilla, joihin kaikki rakastuivat.

Juuri ne asiat, jotka tekevät Amos Rexistä menestyksen, puuttuvat viereisistä kävelytunneleista yhdyskäytävineen: siistit ja huolitellut tilat, tilojen monimuotoisuus, taide ja luonnonvalo.

Teemme Helsingin kaupunkiympäristön tilauksesta selvitystä, jossa luotaamme Helsingin maanalaisen keskustan mahdollisia tulevaisuuksia. Miten keskustan kävelytunneleita voisi parantaa ja tehdä viihtyisämmäksi osaksi käveltävää kaupunkia? Pitäisikö maanalaisia yhteyksiä lisätä ja yhtenäistää? Vai tulisiko tyytyä nykyisten parantamiseen ja suunnata isommat resurssit maan päällisiin julkisiin tiloihin, aukioihin, palveluihin ja ylipäätään katuympäristöön?

Keksitäänkö vielä jotain aivan uutta olojen parantamiseksi – myös sadoille päivittäin tunnelimaailmassamme meitä muita palveleville maanalaisten liiketilojen työntekijöille?

Miten maanalaisista tiloista ja kävelytunneleista saataisiin osa viihtyisää kävely-ystävällistä keskustaa?

Olemme totta kai jalkautuneet tarkkailemaan maanalaisten tilojen käyttöä omin silmin, korvin ja nenin sekä ottaneet käyttöön useita tutkimusmenetelmiä määrällisestä seurannasta digitaalisiin sovelluksiin. Kuvallisia huomioita ja ideoita keräämme Chaos Crowd-sovelluksen avulla ja somesta aihetunnisteella #Myundergroundhelsinki.

Yksi sosiologian gradukin on tekeillä. Siinä tutkija seuraa mitä tapahtuu, kun Asematunneliin kesäkuussa tuodaan laadukas tanskalainen istuinryhmä väsyneiden jalkojen lepuuttamiseen ja tapaamispaikaksi.

Järjestämme yhteistyössä FCG Koulutuksen kanssa aivan kohta myös lyhyen kurssin, jolla kokeillaan useimpia projektissa käytettävistä menetelmistä ja osallistutaan tutkimuksen tekoon. Odotan innoissani ja jännityksellä, mitä on tulossa!

”Kävelevä kaupunkilaboratorio” –kaupunkianalyysikurssi 11.-12.6. Ilmoittaudu tästä!

Jani Päivänen
johtava asiantuntija/tiimipäällikkö
jani.paivanen@fcg.fi

Digikaava: Kehitys ei ole helppoa ja edelläkävijöitä tarvitaan.

Digikaavoituksen rooli korostunee tulevaisuudessa, kun maankäyttö- ja rakennuslakia sekä kiinteistöverolakia uudistetaan. Vuorovaikutteisessa suunnittelussa on ollut jo jonkin aikaa käytössä erilaisia digitaalisia työkaluja, jotka ovat usein irrallaan toisistaan ja osin irrallaan paikkatiedosta.

Kaavojen tietomalleilla yhdessä BIM-mallien kanssa on monia etuja kaavoituksessa aina rakennus- ja ylläpitovaiheeseen asti.

  • Tulevaisuudessa tietomallit mahdollistavat sujuvampia talous- ja ilmastovaikutusten arviointeja, liikenteen mallinnusta tai alueiden rakentamisen tehokasta seurantaa.
  • Hyväksytystä digikaavasta muodostuu tärkeä lähtötietomalli kiinteistöverotukseen, eli sillä on pian suorat vaikutukset kuntien vuosittaisiin verotuloihin.
  • Digikaava on paras työkalu kuntien sekä viranomaisten tiedolla johtamiseen pohjautuvalle päätöksenteolle yhdyskuntarakenteen suunnittelussa. Digikaavoitus sujuvoittaa niihin liittyviä prosesseja.
  • Digitalisaation mahdollistama parempi vuorovaikutus ja nopeutunut prosessi lisää onnistumisen ennustettavuutta ja vähentää investointipäätösten riskejä.

Nykyhetkessä ollaan todennäköisesti jo vaikuttamassa siihen, miten kaavoitukseen liittyvät käytännöt muuttuvat. Yllä kuvattuun ideaalimaailmaan on kuitenkin vielä pitkä matka. Digitalisaatioprosessin tavoitteena on sujuvoittaa ja nopeuttaa kaavoitusprosessin läpivientiä poistamalla hukkaa sekä tehostamalla ja ajoittamalla vuorovaikutuskäytäntöjä nykyistä joustavammiksi ja monikanavaisemmaksi eri sidosryhmien välillä. Tämä kunniahimoinen tavoite kuitenkin vaatii suunnittelutapojen ja -organisaatioiden sekä asenteiden muutosta. Selvää on, että toimintatapamuutokset vaativat aikaa. Digitaaliseen suunnitteluun siirtyminen aiheuttaa lisää koulutustarpeita (esimerkiksi kaavojen piirtämisvaiheeseen) ja vie resursseja ja hermoja alkuvaiheessa, kuten Pekka Leviäkangas toteaa Helsingin Sanomissa.

Kehitys ei ole helppoa. Edelläkävijöitä tarvitaan.

Pitää kuitenkin muistaa, että muutos tuo pitkällä aikavälillä säästöä ja vapauttaa osapuolien kädet siihen, mitä ne osaavat parhaiten. Kaavasuunnittelijoiden kädet vapautuvat laadukkaan ja kestävän ympäristön suunnitteluun, koska heidän ei tarvitse käyttää aikaa perustelujen keksimiselle ja hankkeiden koordinointiin. Viranomaisten kädet vapautuvat hankkeiden ohjaamiseen ja lainmukaisuuden valvontaan, koska heille annetaan siihen sopivat välineet oikeassa hetkessä. Päättäjien kädet vapautuvat päätöksenteolle, koska tieto on saatavissa helposti ymmärrettävissä formaatissa. Asukkaiden kädet vapautuvat yhteisön kehittämiseen, koska he saavat mahdollisuuden vaikuttaa kaavahankeisiin jo alkuvaiheessa, eli silloin, kun muutokset on helppo tehdä. Eri vaiheiden välisiä katkoksia pienennetään ja sujuvoitetaan.

FCG:n KiraDigi-hanke ”Digikaavoitus: Tiedolla johtaminen, kaavoitusprosessin sujuvoittaminen digitalisointi, vuorovaikutus ja läpinäkyvyys” valmistui viime vuoden lopussa. Loppuraporttiin on mahdollista tutustu esimerkiksi täällä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että FCG:n työpanos aiheeseen loppuu. Maaliskuussa asetettiin digikaava.fi -alustalla Pihtiputaan kunnan ranta-asemakaava nähtäville. Sipoon kunnan pilotointi jatkuu, samoin kuin Oulun kaupungin kokeilu Tahkokankaan asemakaavassa. Tavoitteet pysyvät korkealla ja ovat kunnianhimoiset. Pystymmekö osallistamaan viranomaiset digikaavoitukseen? Pystymmekö määritellä ja vaatia digikaavoitusprosessia jo suunnitteluhankinnoissa? Pystymmekö luomaan tuottavuutta ja tehokkuutta kasvattavan digitaalisen ympäristön?

Aika näyttää, saadaanko aikaan esimerkiksi valtakunnallinen yhtenäinen integroitu kaavoitusjärjestelmä vai sirpaloituuko tiedon ylläpito järjestelmien toteuttajille. 

Stay tuned!

Tutustuu pilottihankeisiin:

Niemenharjun asemakaavasuunnitelman luonnos nähtävillä Digikaava-alustalla
Katso Tahkokankaan asemakaavaluonnos Digikaava-alustalla
NG 8 Nikkilän Kartanon keskus ja asemanseutu

fcg arkkitehdit jan tvrdy - kaupunkisuunnitteluJan Tvrdý (MSc) on monipuolinen yhdyskuntarakenteen ja ympäristön asiantuntija, jolla on pitkä kokemus kaupunkien ja maaseudun analysoinnista eri tarkastelumittakaavoissa yksittäisten korttelien tasolta miljoonien asukkaiden metropolialueisiin. Janin osaamisessa korostuu innovatiivisten analyysien ja objektiivisten vaikutusten arvioinnin yhteydessä havainnollistaminen ja paikkatiedon käyttö.

Jan Tvrdy,
projektipäällikkö,
FCG Suunnittelu ja tekniikka,
jan.tvrdy@fcg.fi

Yksi tulokulma: kestävä kehitys voi kulkea käsi kädessä kiinteistöveron kanssa

Kiinteistöveron tuotto on tänä vuonna reilut 1,8 miljardia euroa. Veron tuotto on kasvanut voimakkaasti 2000-luvulla, ja muun muassa taloustieteilijät, EU-komissio, IMF ja OECD suosittelevat edelleen kiinteistöveron osuuden kasvattamista. Monessa kunnassa kiinteistöveron osuus kunnan verotuloista on jo tällä hetkellä 20 prosentin luokkaa. Sote-uudistuksen myötä sen osuus todennäköisesti kasvaa entisestään.

Tiedämme varsin hyvin, että rekistereissä on paljon virheitä ja puutteita, joiden vuoksi kunnilta jää saamatta vuosittain verotuloja satoja miljoonia euroja. Kiinteistöveron ulkopuolelle on kunnissa jäänyt huomattava määrä rakennusmassaa, joka ei sisälly minkään viranomaistahon rekistereihin.

Puuttuvien rakennusten lisäksi ongelmana rekistereissä on rakennusten ominaisuustietojen virheellisyys. Siksi jopa 15−20 prosenttia kuntien potentiaalisesta kiinteistöverotulosta saattaa jäädä perimättä. Tätä hypoteesia vahvistavat kiinteistöveroselvitykset, joita FCG on jo tehnyt monien kuntien maastoissa kuten esimerkiksi tänä vuonna Leppävirralla, Pöytyällä, Äänekoskella ja Varkaudessa.

Avaa kartta, joka esittää kuntien 2018 verotusvuoden kiinteistöverot ja rakennusten käyttötarkoituksen mukaiset laskennalliset kiinteistöverotiedot (Tilastokeskus 2018) sekä rakennusten määrä kunnittain (Maanmittauslaitoksen maastotietokanta 2018). Kuntakohtaisia tietoja saat esille klikkaamalla haluamaasi kuntaa.

Kokemuksemme mukaan todellisuudessa kymmeniä prosentteja olemassa olevista rakennuksista ja niiden kokonaispinta-alasta puuttuu sekä kuntien että verottajan rekisteristä. Toki on jo olemassa joitakin kuntia, jotka ovat tehneet kiinteistöveroselvityksiä ja päivittäneet tarvittavat rekisteri ajan tasalle. Silti tämän kokemuksen sekä kuntien potentiaalisen 15-20 prosentin kiinteistöverotulojen kasvun perusteella voidaan arvioida, miten iso rahallinen euromäärä jää kiinteistöveroja kunnissa perimättä.

Yksinkertaisesti laskettuna 20 prosenttia 1,8 miljardista tarkoittaa vuositasolla 360 miljoonaa euroa verotuloa. Se olisi mittava lisäresurssi, jonka kunnat voisivat käyttää esimerkiksi palvelutason ja infran ylläpitoon, kehittämiseen sekä ratkaisuihin, joita voidaan käyttää ilmastomuutokseen sopeutumiseen ja yhdyskuntarakenteen ja asukkaiden hiilijalanjäljen pienentämiseksi.

Esimerkkiratkaisuina tästä ovat vaikkapa laadukkaat kävelykeskukset ja toimivat pyöräily- ja ulkoilureittiyhteydet, joiden rakentaminen maksaa noin 100–150 000 euroa per kilometri tai viihtyisät puistot hulevesiratkaisuineen, joiden toteutushinta on noin 250 000 euroa per puoli hehtaaria. Lisäksi lisätuloja olisi kunnissa mahdollista käyttää koulujen ja muden julkisten rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen, erilaisiin cleantech-kehittämishankkeisiin tai esimerkiksi sähköautojen latauspisteverkoston laajentamiseen.

fcg arkkitehdit jan tvrdy - kaupunkisuunnittelu

 Jan Tvrdý (MSc) on monipuolinen yhdyskuntarakenteen ja ympäristön asia ntuntija, jolla on pitkä kokemus kaupunkien ja maaseudun analysoinnista eri tarkastelumittakaavoissa yksittäisten korttelien tasolta miljoonien asukkaiden metropolialueisiin. Janin osaamisessa korostuu innovatiivisten analyysien ja objektiivisten vaikutusten arvioinnin yhteydessä havainnollistaminen ja paikkatiedon käyttö. Jan Tvrdy, projektipäällikkö, FCG Suunnittelu ja tekniikka, jan.tvrdy@fcg.fi

Webinaari: Kiertotaloudesta mahdollisuuksia kunnille – tule mukaan!

Kiertotalous tarjoaa kunnille paitsi mahdollisuuksia vähentää ympäristövaikutuksiaan, myös näkökulman elinkeinosektorin uudistamiseen sekä mahdollisuuksia kehittää elinvoimaisuutta. FCG:n ilmainen webinaari vastaa ajankohtaisiin kiertotaloutta koskeviin kysymyksiin.

Kiertotaloudesta mahdollisuuksia kunnille
Webinaari ma 15.10. klo 13-14

Miten kiertotalous voi vaikuttaa kuntien yritystoimintaan ja houkuttelevuuteen? Miten kunta voi edistää kiertotaloutta omassa toiminnassaan ja elinkeinojen kehittämisessä? Mistä rahat kehittämiseen ja investointeihin? Entä miten innovatiiviset hankinnat liittyvät tähän?

Kiertotalous tarjoaa kunnille paitsi mahdollisuuksia vähentää ympäristövaikutuksiaan, myös näkökulman elinkeinosektorin uudistamiseen sekä mahdollisuuksia kehittää elinvoimaisuutta. Tiedetään esimerkiksi, että kiertotalous tulee luomaan uusia työpaikkoja, mutta miten kiertotaloutta tulisi lähestyä, jotta kunnat pääsevät osalliksi kiertotalouden tarjoamista mahdollisuuksista?

FCG:n ilmainen Kiertotaloudesta mahdollisuuksia kunnille -webinaari on suunnattu kaikille kunnille, jotka ovat kiinnostuneita kiertotaloudesta ja pohtivat omaa rooliaan kiertotalouden kentässä.

Webinaarissa puhuvat

  • FCG Suunnittelu ja tekniikan kiertotalouden asiantuntijat: johtava asiantuntija Jaana Myllyluoma ja Kaakkois-Suomen aluepäällikkö Aki Keskinen.
  • Etelä-Karjalan Circwaste-hankkeesta aluekoordinaattori Salme Muurikka, joka kertoo kiinnostavia esimerkkejä Lappeenrannan kiertotalousteoista.

Ilmoittaudu webinaariin pe 12.10. mennessä >>

Tutustu myös kiertotalouspalveluihimme www.fcg.fi/kiertotalous