Going underground in Helsinki

Underground spaces are part of Helsinki, and in heavy use. Annually there are 17 million metro station users at Helsinki Central Railway Station and 14.5 million at Kamppi. About 80 % of Helsinki centre’s grocery stores are underground.

Subsurface facilities and routes are a very important part of the functional, traffic and commercial center. They have a strong concentration of urban DMA: Density – Mix – Access. The triangle consists of a lot of people (and purchasing power), mixed activities, and very good accessibility. These are qualities that new shopping malls are trying their best to attain. The super-central underground in the core of the city will become increasingly important the longer and denser the linear subway-connected city of Helsinki-Espoo becomes.

Loitering to integration

With the City of Helsinki, we wanted to have a better perspective to: 

• What is the daily life of underground spaces like – what’s going on, how do people spend their time? 

• What is the quality of the underground space? Do the downtown public spaces meet current expectations? 

Let’s consider awhile what makes for significant places. The renowned Danish architect, Jan Gehl, would say it is the possibilities for staying, having a bit of a good time sociably with a friend, peacefully alone, or curiously among strangers. 

The Helsinki tunnels were not meant for loiterers. In the 1960s Helsinki started constructing pedestrian tunnels for quick passing-through, and apparently for clearing streets of pedestrians. These rough corridors still prevail, even though the needs of citizens have changed. 

Where are, in contemporary Helsinki, the places meant for would-be citizens, not-yet citizens, or downright strangers? Could they be welcome guests to perfectly open places? There is the grand public library Oodi, new pride of Helsinki, that promises to welcome all social groups. Oodi has the large capacity and brave staff needed to tackle the issues that arise. It is fair to say that with developments like this the expectation of openness, already high in the equitable Nordic countries, has risen.

Could subsurface spaces, for example, Helsinki’s well-worn Asematunneli (Station Tunnel) play a part in “open society”? 

What was found?

We made a set of studies of the underground city for the update or Helsinki’s Underground Master Plan. First we made a study plan and a concise benchmarking, then executed a series of studies, and lastly reported several proposals and recommendations. We assessed – besides ”walkability” itself – social safety, accessibility, orientation, and service supply, and, for the key spaces, also opportunities for staying, resting and engaging in social interaction.

The tunnel network is, and will continue to be, aimed at securing smooth mobility on the system level. This should be further improved by better physical accessibility, spatial orientation, and signage.

There is another need that is not being met however. This is a demand for places to stay. In the very heart of the city (which is located exactly in the Station Tunnel), there must also be places where staying is not only permitted but enjoyable. In our project, we devised a pop up experiment where groups of high-quality seating furniture was introduced to the Station Tunnel. The furniture was kindly provided by Norwegian design company Vestre.

’Positive takeover’ step by step

The experiment showed that people can be encouraged to take over the space by improving it with small, very affordable measures. Of course, having more eyes on the place improves also its atmosphere of safety.

It is crucial that expanding the underground world does not compromise the vitality of street-level services. In Helsinki centre, walking is by far the winning mode of transport, and the modal share of public transport is very high. Therefore, we can afford to develop underground routes and shops without a risk of the street level services withering or lacking customers. In good weather and summer, people will choose the street anyway.

Quality is however much more important than quantity. Especially for the sense of security and lively services, it is better to have just a few high-quality, busy places with attaching corridors than long gateways. And it is very important to plan routes so that there are no blank areas left.

Like city space, the subsurface space is also structured into squares and routes. If you want to stop a customer, it is much better to be on the square than along the route.

No lack of ideas

The boundary between the street and the underground should be as porous as possible. You could say a double decker city is the better the more transparent it is. This might mean big windows, multi-story atriums, bringing in natural light, gentle paths, and clear guidance to well-known places; weather protected, tidy connections to bus terminals, cultural sites such as theaters, clubs, museums. Natural light, greenery, public art, music, fountains. Han Admiraal and Antonia Cornaro cover many fancy possibilities Underground Spaces Unveiled (2018). Worth checking out!

Underground facilities offer opportunities to provide services and city “brand experiences” to thousands of users daily. Since we have the best digital library system in the world, could there be a pick-and-drop library point at a subway station gate, for example?

Jani Päivänen
johtava asiantuntija/tiimipäällikkö
jani.paivanen@fcg.fi

Kokoaan isompi Jakobstads centrum

Olin Pietarsaaressa alustajana seminaarissa, jossa käynnistettiin keskustan ympäristö- ja liikennesuunnitelman päivittäminen hankkeen vetäjän, Ilmari Heinosen johdolla. 

Olin etukäteen innostunut siitä, että tapaan pitkästä aikaa Pietarsaaren legendaarisen ex-kaupunginarkkitehdin Roger Wingrenin, liikennesuunnittelun vai sanoisiko mieluummin monipuolisen ”mobiliteettiymmärryksen” gurun Pentti Murolen ja kaupan konsultoinnin konkarin Tuomas Santasalon. 

Rockin ja aaveiden kaupunki

Puhujaksi oli kutsuttu jo vuosikymmenet Uppsalassa asunut, mutta Pietarsaaressa kasvanut kirjailija Lars Sund. Oli mahtava tutustua Lasseen, jonka nuoruusmuistoihin väljästi pohjautuvan romaanin Mistä musiikki alkoi kautta olin vastikään nauttinut ihan erikoista kaupunki-ilmaa.1960–70-lukujen Jeppis, jossa oli enemmän rockbändejä kuin missään muualla, pursuaa kirjasta kokoaan suurempana.

Aloin uskoa, että Pietarsaaressa eri aikakaudet elävät päällekkäin ja keskustelevat keskenään – myös aaveiden hahmossa. 

Sunnuntai-iltana tapasin vanhat mestarit komeaan Tulli- ja pakkahuoneeseen perustetussa Epoque-hotellissa. Jalkauduimme sieltä etsimään ravintoa. Ensimmäinen kehityskohde oli helppo tunnistaa: keskustaan tarvitaan enemmän kapakoita ja varsinkin ruokaravintoloita! Päädyimme Black Sheepiin, entiseen huoltoasemarakennukseen perustettuun olutravintolaan. Note to self: Jeppiksen jazzelämän tukipylväs, O’Learys-pubin perinteiset torstaijamit, ovat siirtynyt samaan Black Sheepiin. 

Maanantaina löysimme tiemme Wava-taideopiston komeaan Campus Allegro-rakennukseen. Media oli paikalla ja sali täyttyi kuulijoista sekä iltapäivällä että illalla. Kiitos siitä kuuluu paikalliselle markkinointiviestintätoimistolle Ab Wikström Media Oy:lle.

Kuva: Lasse Sund, Pena Murole ja Roger Wingren lehdistön tentattavana.

Mikä trendaa?

Seminaariohjelman aloitti Lasse Sund aiheella tulevaisuuden historia. Tulevaisuus on kirjoittamaton ja arvaamaton. Tiedämme, että ilmastonmuutos on tosiasia, mutta emme vielä ymmärrä miten se tulee meihin ja lapsiimme vaikuttamaan. Nuo vaikutukset ovat se musta joutsen, josta tilastot eivät kerro ja joka ei seuraile mitään ohjelmia tai suunnitelmia. Tätä Nassim Nicholas Talebin tunnetuksi tekemää käsitettä ei kuulemma pidä sekoittaa Pohjanlahdella esiintyviin oikeisiin, värimuunnoksena kehittyneisiin mustiin joutseniin. Lassen viesti oli synkeä: ilmastokriisi koskee meitä kaikkia. Kaunisteluun ei ole varaa eikä aikaa. 

Tuomas Santasalo avasi seminaariväelle kaupunkikehitystä toisesta kulmasta eli kulutuksen kautta: vaikka päivittäistavarakauppa kasvaa, kaikki erikoiskauppa vähenee. Pitäisikö huolestua? Pikkuliikkeet ovat toki tärkeitä keskustan elävyyden kannalta. Voi kuitenkin päätellä niinkin, että kauppa kriisiytyy juuri ylikulutuksen vuoksi. Jos ja kun ihmisillä on jo pääsääntöisesti kaikki tarvittavat tavarat ja todella paljon sellaista, mitä he eivät koskaan tarvitse, kauppa kärsii. Myymälät vähenevät.

Päättelin, että se mikä säilyy, on ihmisten tarve tavata toisiaan. Tuomaksen mukaan nousussa on lähinnä kahviloiden ja ravintoloiden myynti. Ravintolaelämähän heijastelee sekä halua päästä arjessa helpommalla että mitä suurimmassa määrin myös vuorovaikutuksen tarvetta. 

Sain tästä mielestäni kelpo sillan omaan esitykseeni: kestävää kulutusta on kulttuurin, elämysten ja vuorovaikutuksen kulutus. Siis käyttäkäämme rahamme niihin ja kävelkäämme keskustaan, jossa on toivottavasti yhä villimpi tarjonta omaehtoista kulttuuria ja nähtävää.

Pohdiskelin myös, mitä ihmisiä kuhisevat kesäiset kirppikset kertovat. Jos kerran vaatteita on kaikilla kaapit täynnä, ehkä kaivattu “kaupunkia aktivoiva muotikauppa” onkin juuri kirpputoreilla ja kierrätyskeskuksissa. Ne ovat kohtaamispaikkoja, joissa asiantuntija eli vaatteen edellinen omistaja on siitä kertomassa, joten ostaja saa myös tarinan. 

Jalkautukaa suunnittelijat!

Kaksikielisen esitykseni teemaksi oli annettu interaktiivinen ydinkeskusta. 

Korostin kävelijän näkökulmaa keskustaan. Kävely on ihmisen vuorovaikutusta kaupungin kanssa. Toisin kuin muut liikennemuodot ja liikuntamuodot, se on ihmisten vuorovaikutusta keskenään. Saarnasin Jane JacobsinWilliam Whyten ja Jan Gehlin inspiroimana siitä, että jokaisen suunnittelijan ja aktivistin kannattaisi jalkautua tutkimaan kaupunkitilaa. Olisi todella tärkeää ymmärtää, mitä kaupunkikeskustassa tapahtuu, miten ihmiset käyttävät siellä aikaa ja miten suuri vaikutus kohtaamisilla on. 

Entäs huomaammeko, miten moniaistisesti kaupungissa etenemme ja mitkä aistimukset meidän kulkuumme ja käyttäytymiseemme vaikuttavat? Kylmyys ja lämpö vaikuttavat monessa. Varmaan tuntoaisti on unohtunut, kun graniittipaasia käytetään ulkokalusteissa Suomen ilmastossa. Entä miten juhlahuoneistosta kantautuva lämmin valo vetääkään puoleensa kertoen käynnissä olevista trooppisista tangoiltamista!

Kuva: Interaktiivisuuden huippu, tangoiltamat

Uusi keskustasuunnittelun kierros on siis vasta alkamassa. Ensimmäisessä vaiheessa luvassa on esseekokoelma kulttuurikaupunki Jeppiksen menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Inspiroivaa olla mukana!

Jani Päivänen
johtava asiantuntija/tiimipäällikkö
jani.paivanen@fcg.fi

Kaupungin sydän maan alla

Kaikki haluavat keskustoihin. Miten keskustojen vetovoiman kasvu näkyy kaupunkirakenteessa? Helsingin siluetista ja korkeiden rakennusten sovittamisesta siihen puhutaan paljon. Vastakkainen prosessi on jäänyt vähemmälle huomiolle: keskusta siirtyy vähä vähältä katutason alapuolelle. Varsinkin ruoka ostetaan valtaosin maan alta: vähittäistavarakaupan myynnistä ydinkeskustassa 85 prosenttia tulee maanalaisista liiketiloista. Olisitko uskonut – ihan oikeasti? Maan alle kaivautuminen on ollut käynnissä pitkään ja vaivihkaa.

Helsinki tunnetaan ammattipiireissä kansainvälisestikin korkealaatuisesta maanalaisesta infrastruktuuristaan. Erikoislaatuisimpia kohteita edustaa Esplanadinpuiston alle piilotettu valtava tekojärvi, joka tuo mukavuutta tuhansille keskustan käyttäjille rakennusten kaukoviilennyksen lähteenä.

Samaan aikaan maanalaiset kävely-ympäristöt ovat jääneet kehittämättä, silmiinpistävimmin 1960-lukulainen Asematunneli. Iso murros saattaa käynnistyä viime vuonna valmistuneen Amos Rexin myötä, jonka suunnitelmassa otettiin hienosti haltuun maanalainen maailma. Kallioon louhitut tilat yhdistettiin aukioon kiipeiltävillä ja kurkisteltavilla taideteoksilla, joihin kaikki rakastuivat.

Juuri ne asiat, jotka tekevät Amos Rexistä menestyksen, puuttuvat viereisistä kävelytunneleista yhdyskäytävineen: siistit ja huolitellut tilat, tilojen monimuotoisuus, taide ja luonnonvalo.

Teemme Helsingin kaupunkiympäristön tilauksesta selvitystä, jossa luotaamme Helsingin maanalaisen keskustan mahdollisia tulevaisuuksia. Miten keskustan kävelytunneleita voisi parantaa ja tehdä viihtyisämmäksi osaksi käveltävää kaupunkia? Pitäisikö maanalaisia yhteyksiä lisätä ja yhtenäistää? Vai tulisiko tyytyä nykyisten parantamiseen ja suunnata isommat resurssit maan päällisiin julkisiin tiloihin, aukioihin, palveluihin ja ylipäätään katuympäristöön?

Keksitäänkö vielä jotain aivan uutta olojen parantamiseksi – myös sadoille päivittäin tunnelimaailmassamme meitä muita palveleville maanalaisten liiketilojen työntekijöille?

Miten maanalaisista tiloista ja kävelytunneleista saataisiin osa viihtyisää kävely-ystävällistä keskustaa?

Olemme totta kai jalkautuneet tarkkailemaan maanalaisten tilojen käyttöä omin silmin, korvin ja nenin sekä ottaneet käyttöön useita tutkimusmenetelmiä määrällisestä seurannasta digitaalisiin sovelluksiin. Kuvallisia huomioita ja ideoita keräämme Chaos Crowd-sovelluksen avulla ja somesta aihetunnisteella #Myundergroundhelsinki.

Yksi sosiologian gradukin on tekeillä. Siinä tutkija seuraa mitä tapahtuu, kun Asematunneliin kesäkuussa tuodaan laadukas tanskalainen istuinryhmä väsyneiden jalkojen lepuuttamiseen ja tapaamispaikaksi.

Järjestämme yhteistyössä FCG Koulutuksen kanssa aivan kohta myös lyhyen kurssin, jolla kokeillaan useimpia projektissa käytettävistä menetelmistä ja osallistutaan tutkimuksen tekoon. Odotan innoissani ja jännityksellä, mitä on tulossa!

”Kävelevä kaupunkilaboratorio” –kaupunkianalyysikurssi 11.-12.6. Ilmoittaudu tästä!

Jani Päivänen
johtava asiantuntija/tiimipäällikkö
jani.paivanen@fcg.fi

Digikaava: Kehitys ei ole helppoa ja edelläkävijöitä tarvitaan.

Digikaavoituksen rooli korostunee tulevaisuudessa, kun maankäyttö- ja rakennuslakia sekä kiinteistöverolakia uudistetaan. Vuorovaikutteisessa suunnittelussa on ollut jo jonkin aikaa käytössä erilaisia digitaalisia työkaluja, jotka ovat usein irrallaan toisistaan ja osin irrallaan paikkatiedosta.

Kaavojen tietomalleilla yhdessä BIM-mallien kanssa on monia etuja kaavoituksessa aina rakennus- ja ylläpitovaiheeseen asti.

  • Tulevaisuudessa tietomallit mahdollistavat sujuvampia talous- ja ilmastovaikutusten arviointeja, liikenteen mallinnusta tai alueiden rakentamisen tehokasta seurantaa.
  • Hyväksytystä digikaavasta muodostuu tärkeä lähtötietomalli kiinteistöverotukseen, eli sillä on pian suorat vaikutukset kuntien vuosittaisiin verotuloihin.
  • Digikaava on paras työkalu kuntien sekä viranomaisten tiedolla johtamiseen pohjautuvalle päätöksenteolle yhdyskuntarakenteen suunnittelussa. Digikaavoitus sujuvoittaa niihin liittyviä prosesseja.
  • Digitalisaation mahdollistama parempi vuorovaikutus ja nopeutunut prosessi lisää onnistumisen ennustettavuutta ja vähentää investointipäätösten riskejä.

Nykyhetkessä ollaan todennäköisesti jo vaikuttamassa siihen, miten kaavoitukseen liittyvät käytännöt muuttuvat. Yllä kuvattuun ideaalimaailmaan on kuitenkin vielä pitkä matka. Digitalisaatioprosessin tavoitteena on sujuvoittaa ja nopeuttaa kaavoitusprosessin läpivientiä poistamalla hukkaa sekä tehostamalla ja ajoittamalla vuorovaikutuskäytäntöjä nykyistä joustavammiksi ja monikanavaisemmaksi eri sidosryhmien välillä. Tämä kunniahimoinen tavoite kuitenkin vaatii suunnittelutapojen ja -organisaatioiden sekä asenteiden muutosta. Selvää on, että toimintatapamuutokset vaativat aikaa. Digitaaliseen suunnitteluun siirtyminen aiheuttaa lisää koulutustarpeita (esimerkiksi kaavojen piirtämisvaiheeseen) ja vie resursseja ja hermoja alkuvaiheessa, kuten Pekka Leviäkangas toteaa Helsingin Sanomissa.

Kehitys ei ole helppoa. Edelläkävijöitä tarvitaan.

Pitää kuitenkin muistaa, että muutos tuo pitkällä aikavälillä säästöä ja vapauttaa osapuolien kädet siihen, mitä ne osaavat parhaiten. Kaavasuunnittelijoiden kädet vapautuvat laadukkaan ja kestävän ympäristön suunnitteluun, koska heidän ei tarvitse käyttää aikaa perustelujen keksimiselle ja hankkeiden koordinointiin. Viranomaisten kädet vapautuvat hankkeiden ohjaamiseen ja lainmukaisuuden valvontaan, koska heille annetaan siihen sopivat välineet oikeassa hetkessä. Päättäjien kädet vapautuvat päätöksenteolle, koska tieto on saatavissa helposti ymmärrettävissä formaatissa. Asukkaiden kädet vapautuvat yhteisön kehittämiseen, koska he saavat mahdollisuuden vaikuttaa kaavahankeisiin jo alkuvaiheessa, eli silloin, kun muutokset on helppo tehdä. Eri vaiheiden välisiä katkoksia pienennetään ja sujuvoitetaan.

FCG:n KiraDigi-hanke ”Digikaavoitus: Tiedolla johtaminen, kaavoitusprosessin sujuvoittaminen digitalisointi, vuorovaikutus ja läpinäkyvyys” valmistui viime vuoden lopussa. Loppuraporttiin on mahdollista tutustu esimerkiksi täällä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että FCG:n työpanos aiheeseen loppuu. Maaliskuussa asetettiin digikaava.fi -alustalla Pihtiputaan kunnan ranta-asemakaava nähtäville. Sipoon kunnan pilotointi jatkuu, samoin kuin Oulun kaupungin kokeilu Tahkokankaan asemakaavassa. Tavoitteet pysyvät korkealla ja ovat kunnianhimoiset. Pystymmekö osallistamaan viranomaiset digikaavoitukseen? Pystymmekö määritellä ja vaatia digikaavoitusprosessia jo suunnitteluhankinnoissa? Pystymmekö luomaan tuottavuutta ja tehokkuutta kasvattavan digitaalisen ympäristön?

Aika näyttää, saadaanko aikaan esimerkiksi valtakunnallinen yhtenäinen integroitu kaavoitusjärjestelmä vai sirpaloituuko tiedon ylläpito järjestelmien toteuttajille. 

Stay tuned!

Tutustuu pilottihankeisiin:

Niemenharjun asemakaavasuunnitelman luonnos nähtävillä Digikaava-alustalla
Katso Tahkokankaan asemakaavaluonnos Digikaava-alustalla
NG 8 Nikkilän Kartanon keskus ja asemanseutu

fcg arkkitehdit jan tvrdy - kaupunkisuunnitteluJan Tvrdý (MSc) on monipuolinen yhdyskuntarakenteen ja ympäristön asiantuntija, jolla on pitkä kokemus kaupunkien ja maaseudun analysoinnista eri tarkastelumittakaavoissa yksittäisten korttelien tasolta miljoonien asukkaiden metropolialueisiin. Janin osaamisessa korostuu innovatiivisten analyysien ja objektiivisten vaikutusten arvioinnin yhteydessä havainnollistaminen ja paikkatiedon käyttö.

Jan Tvrdy,
projektipäällikkö,
FCG Suunnittelu ja tekniikka,
jan.tvrdy@fcg.fi

Päähuomioita pohdittavaksi investointihankkeiden osalta

Suomessa on runsaasti potentiaalia erilaisille investoinneille. Osa alueista (kunnat, kaupungit, yksittäiset yritykset, maanomistajat) pohtivat, että onpas tässä hieno maisema – mahtava paikka esimerkiksi hotellille. Otetaan valokuvaa, maisemakuvaa, havainnekuvaa ja selfietä ynnä muuta. Hyvä sekin, mutta pohtimatta jäävät usein muutamat tosiseikat, kuten esimerkiksi nämä 12 päähuomioita:

  1. Mikä idea?
  2. Millainen business case?
  3. Kenelle tuo business case?
  4. Onko maanluovutukseen liittyvä päätöksenteko jo tehty?
  5. Onko business case kannattava?
  6. Millä edellytyksillä se on kannattava tai mahdollisesti saadaan kannattavaksi?
  7. Onko idealle kysyntää? mitä tämä vaikuttaa yleisesti alueen elinvoimaisuuteen?
  8. Paljonko investointi maksaa?
  9. Mitä ylläpito maksaa?
  10. Mitkä ovat yleensäkin liiketoiminnan kulut?
  11. Millaiset tilat?
  12. Miten tilat mitoitetaan kysyntää vastaavaksi?

Kaikkiin näihin kysymyksiin, ja tarvittaessa muihinkin, saadaan vastauksia FCG liiketoimintakonseptoinnin, investointien kannattavuustarkastelujen tai yleispätevästi toteutettavuusselvitysten avulla. Usein investointihankkeita on valmisteltu – tai niistä on jopa unelmoitu – pitkään. Keskeisimpiin kysymyksiin ei ole kuitenkaan löydetty, tai haettu, vastauksia. Nyt on sen aika – olehan edellä muita.

Nissi Markku-FCGMarkku Nissi on liiketoiminnan, aluekehityksen ja vaikutusten arvioinnin asiantuntija, jota kiehtoo erityisesti konkretian esiintuominen teoreettisen jahkailun sijaan. Merkittävä osa Markun osaamisesta pohjautuu matkailuliiketoiminnan kehittämiseen sekä taloudellisten vaikutusten arviointiin. Erityinen intohimo on auttaa löytämään suunnitelluille investoinneille kantava ajatus ja realistiset menestymisen mahdollisuudet numeroidenkin valossa yhdessä yritysten ja elinkeinokehittäjien kanssa. Markku Nissi, FCG Suunnittelu ja tekniikka, markku.nissi@fcg.fi

Hulevesien haasteet ja hallinta

Kaupunkirakenteen kasvu ja tiivistyminen sekä ilmastonmuutoksen myötä rankkenevat sateet kasvattavat hulevesien määrää ja hulevesien aiheuttamat ongelmat tulevat yleistymään ilman toimenpiteitä. Jos luonnontilaisessa ympäristössä satavasta vedestä maahan imeytyy puolet ja vain kymmenesosa vedestä muodostaa pintavaluntaa, on tiiviisti rakennetussa ympäristössä tilanne jo täysin toinen: sataneesta vedestä yli puolet päätyy valuntaan ja vain 15% imeytyy maahan. Lue Lisää

Kaupunkitilan ja -luonnon elinvoimaisuus

Mitä vaikutuksia tiivistämisellä on lähiluonnolle? Helsingin yleiskaava puhututtaa yli puoluerajojen. Onhan kaupunkimme lentokoneesta katsottuna todella vihreä ja kansainvälisestikin poikkeuksellisen monimuotoisen ja runsaan lähiluonnon ekosysteemi. Lue Lisää